Alkuun vähän tietoa sarjan muista osista.
Sarjan ensimmäisessä osassa kerrotaan kuinka Candyn seikkailu alkaa, ja hän pääsee Abaratiin. Lisäksi kirjassa esitellään hahmot ja saaret.
Toisessa osassa rupeaa jo vähän tapahtumaan. Abarat on nyt tuttu Candylle ja sota on alkamassa.
Lisäksi on tulossa neljäs ja viides osa... Mutta palataanpa nyt siihen kolmanteen:
Clive Barker - Abarat Kaikennielevä Keskiyö
Tämä versio joka mulla on, on siis kuvitettu. Kuvat olivat todella värikkäitä, mielikuvituksellisia ja näyttäviä, oli kyllä ihan mukava lukea vaihteeksi kirjaa jossa on kuvia mutta tietenkin muutamissa kohdissa olis ollu parempi ilman. Kuten aiemmissakin osissa, tässäkin oli runoja... Mahtavia runoja. Etenkin tuo viimeinen runo oli tosi hyvä ja rakastuin siihen. Kerronta oli värikästä, mielikuvituksellista ja selvää. Suomentaja oli tosin tehnyt muutamia ärsyttäviä virheitä. Hahmoista vielä muutamia kommentteja. Candy on kyllä fiksu tyttö, häneen on jotenkin helppo samaistua (?). Malingo pysyi yhtä mukavana kun on aina ollut, kirjan lopussa meinasi itku tulla eräästä sattuneesta syystä mutta Clive olikin melko ovela ja rupesin nauramaan. Prinsessa Boa, mitä ihmettä, siis täh? Ja voi herran jestas ko hän oli ärsyttäväkin. Ja se käänne mikä tapahtui niin huh. Velmu veikeä, muuta en osaa sanoa. Kalma... mun muistiinpanoissa on vain Kalma = <3. Kalma on ihana !
Vaikka Abaratit ehkä vaikuttavat ihan chilleiltä lastenkirjoilta niin musta ne ei kyllä sitä ole, tämäkin oli sen verran raaka ja raju.
Kirjan loppu sai odottamaan suurella innolla jatko-osaa.
Meteriootti palluroita kirja saa: • • • •
Tämä oli ehkä vähän töksähtävä arviointi, paljon vammoja lauseita sekasin. Kokeilin miten tää onnistuu jos tee samalla kun luen niin muistiinpanoja, ja tulin siihen tulokseen, että tää on ihan okei mutta pitää tehä vieläkin lyhyempiä muistutuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti