5. Valtaistuinpeli

Varoituksen sana: Arvostelu on lyhyt ja uuden fanin kirjoittama...

George R.R Martin - Valtaistuinpeli (Game of Thrones)

Kerronta oli erittäin hyvää ! Paljon pirullisia yksityiskohtia, joista mä tykkään. Raaka ja raju meninki.  Hahmot olivat mitä erillaisempia, toiset teki mieli litistää ja toiset olivat ihan supereita. Aryaan mun oli helppo samaistua, kun se on aivan kuin minä, nuorempana vaan. Lisäksi muita kivoja hahmoja on mm Jon, Tyrion, Cersei, Ned, Hurtta, Dany sun muut.
Kirja vie täysin mennessään, ja mä en oikeastaan muuta tehnyt kuin lukenut. Yhden lempihahmon kuolema heti ensimmäisessä kirjassa oli kurjaa, mutta semmosta se tuntuu olevan, että kirjailijat rupeavat listimään aina mun lempihahmoja yksi kerrallaan.

Varasin kirjastosta myös molemmat tuotankaudet tvsarjasta, joten niille pitäisi löytyä jostain aikaa katsoa, kunhan vain tulisivat.
Ja siis, kuten yllä mainitsin, tämä sarja on nyt saanut uuden fanin.

4. Hobitti

Lyhykäinen arvostelu, joka tulee muutenkin melkosen ajan myöhässä.

Tämä kirja kertoo Bilbo Reppuli nimisen hobitin seikkailusta kääpiöiden kanssa. Kirja on itsenäine ömm... no alkuosa Lord of the Rings -trilogialle.

J.R.R. Tolkien - Hobitti eli sinne ja takaisin

Kirja oli yhtä hyvä mitä se oli viime kerrallakin. Hahmot ovat kivoja, erillaisia. Bilbo on kyllä reipas hobitti ja kääpiöt ahneita, mutta omistavat silti sydämen. Lempikääpiöni on ehdottomasti Fili ja sitten Ori ja Bofur. Kerronta on "vanhaa" ja kumminkin hyvin selvää. Kuvat, mitä kirjassa oli, ovat hienosti piirrettyjä.

Tämä vain on mulle semmoinen teos, että arvostelun voisin hoitaa sanoilla "Törkeen hyvä".

Ja hobitin elokuva, 3:1. on myös aivan mahtavan loistava. Ja Dean O'Gorman eli Filin näyttelijä on kyllä niin ihana.

3. Herääminen

Vaikein kirja arvioida varmaan ikinä, siis äh, tämä on herättäny niin erillaisia ajatuksia, että en tiedä itsekkään onko kirja hyvä vai huono.

Alustavaa tietoa kirjasta...
Kirjat kertovat kolmesta nuoresta, Victoriasta, Jackista ja Christianista. Heillä on vähän kolmiodraamaa ja Christian on itseasiassa Vicin ja Jackin vihollinen aluksi. Tarinassa on lohikäärme, yksisarvinen, shekejä, velhoja sun muita. Kirjoja on tällä hetkellä yhteensä kolme. Mun on hyvin vaikeaa antaa tästä sen enempää taustatietoa, koska ne ns. oleennaiset kirjoitettavat asiat ja taustatiedot paljastaisivat niin paljon.

Laura Gallego Garcia - Idhunin kronikat II Herääminen

Ristiriitaisia tunteita herättävää kirjaako etsit? Lue tämä.
Kerronta oli toisaalta hyvää ja selvää, mutta välillä tuntui, että oliko se jo liiankin selväksi yritetty tehdä, kun samoja asioita toistettiin parin sivun välein. Päähahmot ovat jossakin määrin jo liiankin "kilttejä" toisilleen vaikkakin pojilla on tietyistä mainittamattomista syistä  kova hinku päästä toistensa kurkkuun kiinni, eli vähän semmosta lässynlässynlällälläää menoa kun saisi olla enemmän sähköä ja rätinää.
Kaiken kaikkiaan kirja on  hyvä ja mielenkiintoinen ja siinä saman aikaan tylsä ja kulunut.

Meterioootteja kirja saa: • • 1/2

Myöhässä tuli tämä arvostelu, eikä mitenkään ihan vähän myöhässä, mutta mun on ollut niin vaikeaa arvioida tätä, että ei ole tullut intoa kirjoittaa. Nyt siis tosiaan luen Hobittia.

2. Kaikennielevä Keskiyö

Alkuun vähän tietoa sarjan muista osista.

Sarjan ensimmäisessä osassa kerrotaan kuinka Candyn seikkailu alkaa, ja hän pääsee Abaratiin. Lisäksi kirjassa esitellään hahmot ja saaret.

Toisessa osassa rupeaa jo vähän tapahtumaan. Abarat on nyt tuttu Candylle ja sota on alkamassa.

Lisäksi on tulossa neljäs ja viides osa... Mutta palataanpa nyt siihen kolmanteen:

16 vuotiaan Candyn seikkailut Abaratissa, jossa jokainen saari on yksi vuorokaudentunti, jatkuu. Hänen kanssaan on mitä omalaatuisimmat ystävät. Candya kumminkin seuraa koko ajan ja joka paikassa hankaluudet, lisäksi Abaratin kingiksi haluava Mater Moninainen aikoo pimentää taivaan.

Clive Barker - Abarat Kaikennielevä Keskiyö

Tämä versio joka mulla on, on siis kuvitettu. Kuvat olivat todella värikkäitä, mielikuvituksellisia ja näyttäviä, oli kyllä ihan mukava lukea vaihteeksi kirjaa jossa on kuvia mutta tietenkin muutamissa kohdissa olis ollu parempi ilman. Kuten aiemmissakin osissa, tässäkin oli runoja... Mahtavia runoja. Etenkin tuo viimeinen runo oli tosi hyvä ja rakastuin siihen. Kerronta oli värikästä, mielikuvituksellista ja selvää.  Suomentaja oli tosin tehnyt muutamia ärsyttäviä virheitä. Hahmoista vielä muutamia kommentteja. Candy on kyllä fiksu tyttö, häneen on jotenkin helppo samaistua (?). Malingo pysyi yhtä mukavana kun on aina ollut, kirjan lopussa meinasi itku tulla eräästä sattuneesta syystä mutta Clive olikin melko ovela ja rupesin nauramaan. Prinsessa Boa, mitä ihmettä, siis täh? Ja voi herran jestas ko hän oli ärsyttäväkin. Ja se käänne mikä tapahtui niin huh. Velmu veikeä, muuta en osaa sanoa. Kalma... mun muistiinpanoissa on vain Kalma = <3. Kalma on ihana !

Vaikka Abaratit ehkä vaikuttavat ihan chilleiltä lastenkirjoilta niin musta ne ei kyllä sitä ole, tämäkin oli sen verran raaka ja raju.

Kirjan loppu sai odottamaan suurella innolla jatko-osaa.

Meteriootti palluroita kirja saa: • • • •

Tämä oli ehkä vähän töksähtävä arviointi, paljon vammoja lauseita sekasin. Kokeilin miten tää onnistuu jos tee samalla kun luen niin muistiinpanoja, ja tulin siihen tulokseen, että tää on ihan okei mutta pitää tehä vieläkin lyhyempiä muistutuksia.

1. Rajalla

Nyt on juuri palautunut tämän vuoden ensimmäinen luettu kirja takaisin tuonne täyteen ammuttuun kirjahyllyyni. Työstä ja tuskasta kävi, että sain pistettyä sen edeltäjänsä kanssa samaan välikköön ja vielä vierekkäin. Esittelen kirjan nyt vain hyvin pienimuotoisesti ominsanoin mahdollisimman paljastamattomasti:

Cassia on lähtenyt kotoaan etsimään Kytä, poikaa jota rakastaa, ulkoprovinsseihin. Hän saa kuulla Kyn karanneen leiriltä Louhikkoon, jossa elelee yhteiskunnan ulkopuolella olevia ihmisiä, viallisia. Myös Cassia päättää karata ja hänen mukaansa tulee Indie niminen tyttö. Yhdessä he tarpovat Louhikossa ja kuulevat kansanoususta joka vastustaa yhteiskuntaa. 

"Edessäni aukeaa kanjonien, kuilujen, viiltojen ja rotkojen maa. 

Varjojen ja värisävyjen, nousujen ja laskujen maa. 

Sinisen ja punaisen ja vähän vihreänkin maa."

 Ally Condie - Rajalla

Aloitetaan arvostelu ihan alusta, eli kannesta.  Ihan samoin kuten sarjan ensimmäisessä ja kolmannessakin osassa kansi kertoo juonen. Tyttö rupeaa rikkomaan lasiakuplaa, okei, arvaatkaapa mitä kirjassa tapahtuu, noh, tyttö rupeaa rikkomaan "lasikuplaa" elämässään, tämä tosin alkoi jo ekan kirjan lopussa. Eli kansi tosiaan kuvaa tuota kirjaa. 

Itse kirjaan seuraavaksi. Sehän alkaa runoilla ja ainakin kahdessa ensimmäisessä osassa tuntuu olevan runot ja sanojen mahti erittäin tärkeässä asemassa, valitettavasti en päässyt noiden runojen "sisälle" enkä ole vielä missään vaiheessa ruvennut tykkäämään niistä, vaan oon pitäny niitä vähän sekavina. Päähenkilöt pysyttelivät samassa tuntumassa kuin edellisessäkin osassa, tosin yllätyin kovasti miten paljon Cassia kestää, olen jotenkin ajattelut hänet semmosena city-tyttönä, mutta hänesta paljastuu rohkea ja sitkeä naikkonen joka ei pelkää "verta ja hikeä". Kirjan onnellinen vaihe tuli yllättävän nopeasti, olisin luullut sen tulevan vasta lopussa (en kerro  mikä se on), se oli vaihteeksi piristävää niin monessa kirjassa kun tämä on toisin. Rajalla oltiin kirjoitettu hyvin, luvut olivat joka toinen Ky ja joka toinen Cassia, menin tässä aluksi aika pahasti sekaisin kun en oo pitkään aikaan lukenut kirjaa jossa mennään näin, mutta aika äkkiä siihen tottui.

Kaikenkaikkiaan kirja oli ihan okei, ei ollut huonoimmasta eikä parhaimmasta päästä mitä olen lukenut, vaan aika siinä keskivaiheilla. Tämä ja delirium ovat hyvin samanlaiset kirjat hengeltään, itse kumminkin tykkään deliriumista ja sen jatko-osasta enemmän.

Tähtösiä tippuu taivaalta kirjaa varten:  • • •

En ole eläessäni ikinä koskaan kirjoittanut kirjasta arvostelua ja kirjotustaitoni on vajaavainen, mutta toivottavasti kehityn tässä matkanvarrella kohti vuotta 2014.

Hyviä päiviä!

 *tshi, unohin miten tehään huutomerkki mutta muistinpa sen viimeinkin*
Eksyit jostain syystä Luihuilijan kirjablogiin, joka aukeaa ensivuoden puolella, heti kun olen saanut luettua sen vuoden ensimmäisen kirjan.

Päätin perustaa kirjoille oman blogin ihan sen takia, että haluan pitää tarkkaa listaa kirjoista joita luen ja en halua sekoittaa kirjoja toiseen blogiini. Pidän tätä blogia ihan sata prosenttisesti itseäni varten, joten turha tullu nyrppimään mistään. Lisäksi kerron sen, että musta teidän ei tarvitse tietää sen enempää mitä olen tuonne "avainsanat muhun" antanut... Luihuilijassa selviää musta kumminkin jo melko reilusti kaikkee.
Tällä hetkellä luen Ally Condien - Rajallaa.

Ja tästä blogin nimestä vielä sen verran, että halusin sen liittyvän jollain tapaa kirjoihin (luonnollisesti) ja koska rakastan tiikereitä, enkä halunnut vaan Rivien seassaa niin lisäsin sinne sitten sen Tikrun. Keksin tolle Tikrulle vielä jonkun merkityksen, ettei se oo vaan turhake... Sitä ja blogin avautumista odotellessa
hyviä lomia !